Kuhmalahden kulmat
Kuhmalahden seurakunta-alue tunnetaan maanläheisenä ja lähellä ihmistä olevana yhteisönä. Kuhmalahden kirkko seisoo edelleen samalla kalliorinteellä, jonne paikkakunnan väki on kokoontunut jumalanpalveluksiin jo 350 vuoden ajan.
Jumala lähellä vuosisatojen ajan
Kuhmalahti muodostaa seurakunta-alueena oman n. 1000 ihmistä käsittävän jumalanpalvelusyhteisönsä. Kirkkovuoden suurimpien juhlien ohella maalaisseurakuntayhteisön elämää rytmittävät kauniin luonnon keskellä järjestettävät metsäkirkot sekä toukosiunaukset ja sadonkorjuun kiitosjuhlat.
Alueneuvosto tukee seudun seurakuntatyötä
Kuhmalahden alueneuvosto on työryhmä, jonka tehtävänä on yhdessä alueelle osoitetun työntekijän tai työntekijöiden kanssa suunnitella, valmistella ja toteuttaa Kuhmalahden alueen seurakuntatyötä ja tapahtumia sekä hoitaa yhteyksiä alueen ihmisiin ja muihin yhteisöihin.
Alueneuvosto on kirkkoneuvoston alainen elin. Alueneuvostolla ei ole esityslistoja eikä pöytäkirjoja, mutta se voi pitää tärkeistä asioista muistiota. Alueneuvosto voi järjestää kokouksensa myös julkisina. Alueneuvoston kokoonpanoon voit tutustua Päätöksenteko-sivullamme.
Kuhmalahden tilat
Kuhmalahden seurakunta-alueen historiaa
Kuhmalahden kappeliseurakunta syntyy vuonna 1640
Kuhmalahdesta muodostettiin kappeliseurakunta emäpitäjän Kangasalan yhteyteen. Ensimmäinen kappalainen oli Jaakko Eskonpoika, joka todennäköisesti oli sukujuuriltaan kangasalalainen. Hän kuolemansa (vuonna 1688) jälkeen kappalaiseksi valittiin Kuhmalahden Vehkapuntarin kylästä kotoisin ollut Sipi Yrjönpoika Neppius.
Ensimmäinen kirkko valmistuu vuonna 1664
Kuhmalahden ensimmäinen kirkko rakennettiin kalliorinteelle Kuhmalahden suurimmaksi kyläksi kasvaneeseen Iso-Pennon kylään. Tätä ennen jumalanpalveluksia oli pidetty eri taloissa sekä Vehkapuntarin kylässä sijainneessa erityisessä kirkkotuvassa. Kirkkotuvan tarkkaa rakentamisajankohtaa ei tiedetä, mutta se on ollut olemassa jo ainakin vuonna 1646, jolloin se mainitaan Kangasalan seurakunnan piispantarkastuskertomuksessa.
Sujuvaa yhteiseloa emäpitäjän kanssa
Seurakunnan varhaisvuosien yhteiselo emäpitäjän kanssa oli tiivistä ja sujui pääsääntöisesti hyvin. Määrättyinä pyhinä kuhmalahtelaisten tuli osallistua Kangasalan kirkon jumalanpalveluksiin sekä tarvittaessa kantaa kortensa kekoon emäseurakunnan rakennushankkeissa sekä muissa tarpeissa. Joitakin yksittäisiä riidanaiheita luonnollisesti esiintyi, mutta vain harvoissa tapauksissa päädyttiin käräjille saakka.
Uusi kirkko 1846
Kuhmalahden väkiluku kasvoi tasaisesti 1800-luvulla. Väestön lisääntyminen vaikutti myös seurakuntaelämään. Kirkkoa oli jo 1700-luvun puolella laajennettu pariinkin eri kertaan. Vuonna 1841 pitäjänkokouksessa tehtiin päätös uuden kirkon rakentamisesta entisen kirkon läheisyydessä olevalle kalliolle. Arkkitehti E. Lohrmanin suunnittelema uusi puukirkko valmistui ja vihittiin käyttöön vuonna 1846. Vihkimisen toimitti Kangasalan kirkkoherra ja lääninrovasti, myöhemmin arkkipiispaksi valittu Edvard Bergenheim.
Rukoushuone 1841
Oman erityispiirteensä Kuhmalahden seurakunta-alueen historiassa muodostaa Vehkajärven kulmakunta, joka vuoteen 1896 asti kuului Sahalahden kappeliseurakuntaan. Vehkajärven ja Pajulan kylien asukkaiden oli kuljettava pitkä, Kuhmalahden kirkon ohittava matka omaan kirkkoonsa Sahalahdelle. Matkoihin kyllästyneet talojen isännät päättivät rakentaa rukoushuoneen oman pitäjän puuseppä Helenin piirustusten mukaan. Rukoushuone valmistui vuonna 1841. Yhä edelleen rukoushuonekunta, jonka jäseniä ovat Vehkajärven ja Pajulan kylien asukkaat, omistaa ja ylläpitää rakennuksen, joka nykyään tunnetaan Vehkajärven kirkkona.
Itsenäinen kirkkoherrakunta 1901
Kuhmalahtelaisten halu päästä itsenäiseksi seurakunnaksi alkoi voimistua 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Velvollisuus osallistua Kangasalan kirkon ja pappilan rakennus- ja korjaustöihin sekä muut emäseurakunnan määräämät rasitteet kypsyttivät ajatusta itsenäisyydestä. Toive toteutui, kun senaatin päätöksellä 22.1.1901 Kuhmalahden kappelista muodostettiin itsenäinen kirkkoherrakunta. Käytännössä seurakuntarajojen muutoksia voitiin tehdä vain kirkkoherran vaihtuessa, koska viranhaltijan olemassa olevia etuisuuksia ei voitu leikata. Kangasalan kirkkoherran kuoltua vuonna 1910 voitiin Kuhmalahden kirkkoherranvirka julistaa haettavaksi. Äänestyksen jälkeen senaatti ei nimittänytkään eniten seurakuntalaisten ääniä saanutta Eurajoen kappalaista J. Markkulaa kirkkoherraksi, vaan se nimitti Kuhmalahden ensimmäiseksi kirkkoherraksi Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherran apulaisen K.F. Perkiön (Saarenmaa). Perkiö oli kirkkoherranvaalissa, jossa äänimäärät olivat vielä sidoksissa varallisuuteen, saanut osakseen vain Haapasaaren Eskolan isännän 25 ääntä!
Kappeliseurakunta 2005
Itsenäisen seurakunnan aika jäi väliaikaiseksi. Jatkuvasti lisääntyneet hallinnolliset velvollisuudet sekä pienen seurakunnan talousvaikeudet johtivat liitosneuvotteluihin Kangasalan seurakunnan kanssa. Liitosneuvottelut johtivat siihen, että vuoden 2005 alusta Kuhmalahdesta muodostettiin Kangasalan kappeliseurakunta. Näin Kuhmalahden seurakunta palasi omille juurilleen ja jo vuonna 1640 luotuun asetelmaan.
Kirkkoherrojen aika
Kuhmalahden kirkkoherranvirassa palvelivat: K.F. Saarenmaa (1911–1930), Paavo Viljanen (1930–1931, 1933–1950), Anton Lannetta (1931–1933, 1950–1969), Antero Honkkila (1970–1974), Antti Rautonen 1974–1989) sekä Riitta Jaakkola (1989–2008).
Kappeliseurakunnasta seurakunta-alueeksi
Vuonna 2023 muuttunut kirkkolainsäädäntö tarjosi Kuhmalahden kappelineuvostolle luontaisen vaiheen tarkastella hallinnollista tilannettaan. Todettiin, että tarkoituksenmukaisinta on, että kappeliseurakunta saa jatkossa keskittyä hallinnon järjestämisen sijasta enemmän seurakunnallisen toiminnan järjestämiseen. Kappeliseurakunta hallinnollisena yksikkönä lakkautettiin kirkkovaltuuston yksimielisellä päätöksellä 1.1.2024 alkaen. Nykyään Kuhmalahden kappeliseurakunnasta käytetään nimitystä Kuhmalahden seurakunta-alue, joka toimii yhtenä aktiivisena jumalanpalvelusyhteisönä seurakunnan muiden jumalanpalvelusyhteisöjen rinnalla.
